Träskmossen on rauhoitettu suoalue, jonka kokonaispinta-ala on 4,5 hehtaaria. Se on paikallisesti merkittävä nähtävyys ja edustava näyte kohosuosta. Pohjoisen Suontien, Eteläisen Suotien ja Oppilaskodintien rajaama suo sijoittuu Gallträsk-järven länsipuolelle. Polun varrella on opastauluja, joissa kerrotaan alueen historiasta ja lajistosta.

Suon halki kulkee puolen kilometrin mittainen pitkospuuverkosto. Suoluontoon tutustuminen on mahdollista myös pyörätuolilla ja lastenvaunujen kanssa. Suon länsiosassa on vuosina 2021-2022 rakennettu, noin 250 metriä pitkä esteetön pitkospuureitti ja levähdyspaikka. Esteettömälle reitille on kulku Oppilaskodintien yli kulkevan suojatien kautta, osoite Oppilaskodintie 5, sekä Eteläisen Suotien puusillan kautta. Levähdyspaikalta itään kulkeva kapea pitkospuureitti päättyy Gallträskin länsirannalle.

Ajoneuvon voi pysäköidä Palloiluhallin pysäköintialueelle, osoite Oppilaskodintie 11.

Historia

Träskmossen oli 7000 vuotta sitten Litorinameren merenlahtea. Suo on muodostunut lahden kurouduttua järveksi ja järven myöhemmin umpeenkasvettua.

Kasvillisuus

Träskmossen on keskiosiltaan varsin luonnonmukainen ja sen kasvillisuus on tyypillistä kohosuon kasvillisuutta. Träskmossen on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla 1988. Träskmossenin yleisimmät suotyypit ovat keskikohdan keidasräme ja sitä ympäröivä isovarpuräme. Keidasräme on pääosin kanervarahkarämettä, missä esiintyy runsaasti rämeen nimikkolajia kanervaa ja lisäksi suokukkaa. Keidasrämeen itäosissa on pitkänomaisia kuivahkoja rahkarämemättäitä eli kermejä ja rimpipintaisia kuljuja. Kermit pidättävät niitä reunustavien kuljujen vettä. Träskmossenin kuljuissa tavataan mutasaraa ja karpaloa. Kuljuihin on istutettu myös Suursuolta kasviharvinaisuutta, pikkukihokkia (Drosera intermedia) vuonna 1986.

Keskikohdan rahkarämettä ympäröi isovarpuräme, jonka valtalajeina on juolukka ja suopursu lisäksi tavataan mustikkaa, suokukkaa ja variksenmarjaa. Suon itälaidassa on kostea korpilaide, jossa kasvaa suuria kuusia ja koivua. Pohjakasvillisuus koostuu lähinnä mustikasta. Suon etelän puoleisen ojan varrella kasvaa muun muassa tuomea ja paatsamaa ja alueen pohjakasvillisuudesta löytyy seuraavia lajeja: valkovuokkoa,  käenkaalta, hiirenporrasta ja korpi-imarretta.  Lammen suoreunuksessa kasvaa mm. tervaleppää, kurjenjalkaa, raatetta, terttualpia ja suoputkea.

Erityishuomiot

Alueella saa marjastaa sekä sienestää.

Suojelualueen rauhoitusmääräyksien mukaan koirien ulkoiluttaminen alueella on kielletty. Suoluonto on erittäin herkkä. Koirien virtsa ja ulosteet toimivat lannoitteina ja niillä saattaa olla kielteisiä vaikutuksia suon kasvillisuuteen.

Alueen suojelupäätös on tehty vuonna 1988, jolloin maastopyöräily ei ollut yhtä suosittua, kuin se on tänä päivänä. Näin ollen alueen suojelumääräyksiin ei silloin ole katsottu aiheelliseksi sisällyttää pyöräilykieltoa. Koska pyöräily kuitenkin saattaa vahingoittaa maastoa tai vaikuttaa epäedullisesti alueen kasvillisuuteen, tulisi sitä alueella välttää.